Eräitä muita yliopistoasiakirjoja

Yliopiston konsistorin pöytäkirjojen painaminen oli vasta alussa Vilh. Laguksen ylioppilasmatrikkelin ilmestyessä 1800-luvun lopulla, mutta nykyisin pöytäkirjojen painotyö on edennyt vuoteen 1762. Tästä syystä ei ole tarpeen referoida pöytäkirjojen sisältöä yhtä laajalti kuin Laguksen aikaan, vaan lisätietojen löytämiseksi lukijan on syytä seurata lähdeviitteitä. Pöytäkirjoissa mainitaan kolmisensataa 1600-luvun ylioppilasta, jotka eivät ole mukana Indexissä tai osakunnan matrikkelissa, tai joita ei voi varmuudella identifioida niissä mainituiksi ylioppilaiksi. Tämä tunnistamisongelma on pidettävä mielessä, kun lasketaan ensimmäisten vuosikymmenten ylioppilaiden lukumääriä.

Konsistorin registratuuran eli kirjekirjan tärkeimmän annin ylioppilasmatrikkelille muodostavat opiskelijoille annettujen todistusten jäljennökset. Todistuksen (akademisk vittnesbörd, bevis, betyg) kaava muotoutui kuninkaallisten asetusten 10.3.1749 ja 9.3.1750 myötä ja niiden kirjaaminen pöytäkirjan sijaan registratuuraan vakiintui käytännöksi parissakymmenessä vuodessa. Todistuksessa mainitaan yleensä sen myöntämistarkoitus, ylioppilaaksi tulon päiväys, tutkinnot ja muut opintosuoritukset sekä toisinaan kaavamaisia luonnehdintoja opintomenestyksestä ja käytöksestä. Kyseessä ei ole yliopiston päättötodistus tai tutkintotodistus, vaan asiakirja, joka konsistorin oli annettava ylioppilaalle tämän sitä pyytäessä. Todistuksen antaminen ei myöskään poistanut ylioppilasta akatemian jurisdiktion piiristä. Sekä alkuperäisiä pöytäkirjoja että registratuuraa säilytetään yliopiston keskusarkistossa ja niistä laaditut konekirjoitteet ovat yliopiston kirjastossa.

Vanhin säilynyt ylioppilasmatrikkeli on nimeltään Album Academiæ Aboensis novum 1817–1827, Album Universitatis Imperialis Alexandreæ in Fennia 1828–1865. Konsistorin pöytäkirjan 14.11.1817 mukaan vanha matrikkelikirja oli tullut täyteen jo kolme rehtorikautta sitten. Siihen päätettiin sitoa tarvittava määrä tyhjiä sivuja, joille kirjoitettaisiin kaikki ylioppilaat uuden akatemiarakennuksen vihkiäisiin 30.10.1817 asti, jonka jälkeen otettaisiin käyttöön uusi matrikkeli. Pöytäkirjan teksti todentaa myös sen käytännön, johon on muitakin viitteitä, että rehtorit eivät aina hoitaneet ylioppilasmatrikkelin kirjanpitoa reaaliaikaisesti, vaan saattoivat esimerkiksi rehtorikauden kallistuessa lopuilleen kirjoittaa sen puhtaaksi, käyttäen apunaan lukuvuoden mittaan kertyneitä kirjoittautumisasiakirjoja.