Identifiointiongelmista

Vanhojen käsialojen tulkitseminen on tuottanut vaikeuksia Johan Lechelle tämän laatiessa Indexiä v. 1760 ja tuloksena on runsain mitoin virheitä, kuten Ucalenius 1820 ja Fudén 5157. Samantyyppisiä virheitä ovat tehneet myös osakuntien matrikkeleiden laatijat, joten ilmeisesti joidenkin rehtoreiden käsiala palaneessa Albumissa oli tosiaan vaikeaselkoista. Leche on tiedostanut oman tulkintansa epävarmuuden ja siksi hän on toisinaan, varmuuden vuoksi, laittanut kaksi viittausta samaan ylioppilaaseen, esimerkiksi Torstenius-Forstenius 2180 ja Buscherus-Ruscherus 5792. Näin selvät tapaukset eivät tuota juurikaan ongelmia, mutta osa kirjanpitovirheen kautta syntyneistä ja Laguksen matrikkelissa painettuina julkaistuista haamuylioppilaista on alkanut elää omaa elämäänsä uudemmassa kirjallisuudessa ja onpa joku saattanut löytää paikkansa sukukirjassakin sopivalta tuntuvan perheen jäsenenä. Ylioppilasmatrikkelin toimitusperiaatteisiin kuuluva primaarilähteiden systemaattinen ja kriittinen läpikäyminen on ainoa menetelmä tämäntyyppisten virheiden löytämiseksi ja korjaamiseksi.

Yksiselitteisesti väärien nimien lisäksi ylioppilaiden identifiointia hankaloittaa sukunimen vaihtaminen. Kun aiemmin sukunimetön ylioppilas otti tai sai sukunimen, saattoi kestää vuosia ennen kuin nimi vakiintui lopulliseen muotoonsa. Aeribergiuksesta tuli Wallwijk 433 ja Waeneruksesta Thuronius 662. Osa omaksui sukunimekseen kotipaikasta muodostetun määreen, kuten Nycopensis, Alanus, Ikalensis tai Lethalensis, kun taas toisilla sama määre ei ollut sukunimi. Porvariksi ryhtynyt ylioppilas saattoi ottaa oppineen nimensä tilalle porvarinimen, Krianderista tuli Pässi 1481 ja Urnoviuksesta Pytti 1218. Monesti on vaikea oivaltaa ja todistaa milloin eri lähteissä mainitut erinimiset henkilöt ovatkin yksi ja sama, mutta esimerkiksi nimien etymologiaa tarkastelemalla voi päätellä, että Kellmannus on kiistatta sama kuin Fontelius 1807 ja Collimontanus on Halzenius 430. Suurella todennäköisyydellä voidaan olettaa, että Wellander on Welinus 456 ja Boraeus on Boman 1368. 1600-luvun lähteiden vähäisyyden takia ongelman luonteeseen kuuluu, että identifioinnin täyttä varmuutta ei aina voi saavuttaa. Oliko Tinnerus 300 sittenkin Tönnerus? Käyttikö Johan Forsenius 275 aluksi nimeä Bosaeus? Keitä ovat Pollanius 391, Færicsu 455, Stronius 727, Jasander 1195 ja monet muut, joiden nimeä ei ole löytynyt muualta kuin Indexistä?

Osakuntien matrikkeleiden kirjoittautumismerkintöjä on usein täydennetty ylioppilaiden myöhemmistä elämänvaiheista kertovilla merkinnöillä. Niihinkin pitää suhtautua kriittisesti, koska väärät identifioinnit eivät ole harvinaisia, esimerkiksi länsigötanmaalainen vuoden 1640 ylioppilas Johannes Olai 94 on osakunnan matrikkelissa sekoitettu professori Johannes Olai Pratanuksen 552 kanssa. Osakuntien matrikkelien syntyhistoriasta johtuen niistä puuttuu osa kyseisten maakuntien 1600-luvun ylioppilaista ja toisaalta mukaan on otettu erehdyksessä aivan vääriä henkilöitä. Esimerkiksi hämäläinen Georgius Henrici Lepus 369 on lipsahtanut boreaaliksi ilmeisesti siksi, että matrikkelin laatija on tiennyt Uudessakaupungissa vaikuttaneen toisen Lepus-sukuhaaran jäseniä.

Samoihin aikoihin eläneet samannimiset henkilöt ovat kirjallisuudessa alituisia sekaannusten aiheuttajia. Kumpi Johan Creutzeista 1392 ja U308 tai Zachris Torpadiuksista 3883 ja U548 opiskeli Turussa? Entä kaksi Jakob Holmiusta 3310 ja U1230? Joidenkin kohdalla tarvittaisiin vielä lisätutkimuksia, jotta saataisiin luotettavasti selville miltä osin kaimojen tiedot ovat sekoittuneet, tällaisia ovat esimerkiksi Isak Brenner 4701, Karl Brommius U498 sekä kaksi Jonas Eekiä 713 ja 1517. 1700-luvun kuluessa identifiointiongelmat vähenevät selvästi, mutta ongelmia on vielä 1800-luvullakin, esimerkiksi ylioppilas Karl August Grönlund 14736 ei ollut Someron nimismies vaan Turun hovioikeuden asessori.

Kokonaan identifioimatta jäävät luonnollisesti ne asiakirjojen merkinnät, joissa mainitaan ylioppilas, mutta ei hänen nimeään. Turun tuomiokirkkoon haudattuja tuntemattomia ylioppilaita on otettu matrikkeliin mukaan yhteen niputettuina (N.N. 1837), mutta vastaavia merkintöjä löytyy myös muiden seurakuntien kirkontileistä ja haudattujen luetteloista.

Matrikkeliteksti on pyritty muotoilemaan siten, että lukija voi lähdeviittausten avulla päätellä sen lähteen, johon tieto henkilön opiskelusta ensisijaisesti nojautuu. Jaksolla 1817–1852 se on yksinomaan Album ja vuosina 1640–1816 useimmiten Index. Indexistä puuttuvia Turun ylioppilaita on mukana noin 1200. Heitä on löydetty moninaisista lähteistä, joita ovat osakuntien matrikkelit (esim. Johan Paulinus 51), akatemian konsistorin pöytäkirjat (Mikael Lundanus 1033), muut Turun akatemiaan liittyvät arkistolähteet (Karl Pihl 5139) ja painetut lähteet (Isak Tammelinus 822), päiväkirjat (Henricus Bartholdi 748), omaelämäkerrat (Gabriel Kurck 219), koulujen (Henrik Gelin 5938) ja yliopistojen matrikkelit (Nils Grip 2407), kirkonkirjat (Johan Tumelin 4006), tuomiokirjat (Erik Forsenius 5143), ansioluettelot (Gustaf Ejmelé 10764) ja muut satunnaiset arkistolöydöt (Olof Hyemander 5262).

Ruotsalaisissa paimenmuistoissa mainittujen Turun ylioppilaiden (esim. Anders Åhman 1192) opintotietojen lähteiksi lienevät useimmiten jäljitettävissä tuomiokapitulien arkistojen meriittiluettelot. Painetuissa aatelin sukutauluissa esiintyy runsaasti ylioppilaita (Mårten Sandelhielm 2243), mutta ilmoitetut tiedot ovat usein niin epämääräisiä, että niiden alkulähteet olisi syytä selvittää systemaattisesti ritarihuoneiden arkistoista ja muista biografisista kokoelmista. Kirjallisuudessa esiintyy myös ylioppilaaksi väitettyjä henkilöitä ilman että lähdettä voi jäljittää (Henrik Johansson U1229). Toisinaan kirjoittajan esittämään arveluun, että henkilö on luultavasti ylioppilas, voi yhtyä, mutta todisteen puuttuessa henkilö on jätettävä pois (Olof Castrenius U1122). Laguksen Åbo akademis studentmatrikel sisältää Turun ylioppilaiden seassa nelisensataa vain Uppsalassa tai Lundissa opiskellutta ja noin sata sellaista, joita ei mainita lainkaan ylioppilaiksi. Heitä ei ole kelpuutettu Turun ylioppilaiksi, vaikka on tietysti mahdollista, että muutama heistä olisi Turussa opiskellutkin. Toisinaan asiakirjojen tiedoista voidaan tehdä oletettua Turussa opiskelua heikosti tukevia päätelmiä, mutta pelkkiin aihetodisteisiin nojautuva rajanveto ylioppilaan ja ei-ylioppilaan välillä on vaikeata ja ehkä joskus mielivaltaistakin (Matias Curmannus 476).